Münchenin kaupungin asukkaiden iloksi – ja osittain myös korostamaan vastaleivotun Baijerin kuningaskunnan merkitystä – kuninkaan hovissa päätettiin ensimmäisen Oktoberfest-juhlan jälkeen juhlistaa myös kruununperillisparin ensimmäistä hääpäivää järjestämällä hevoskilpailut uudestaan. Ja tästä Oktoberfest-perinne sai alkunsa.

Ensimmäisinä vuosikymmeninä – lähes vuosisadan loppuun asti Oktoberfest myös järjestettiin nimensä mukaisesti lokakuussa. Vasta 1800-luvun lopulla, vuodesta 1872 lähtien, juhlan kestoa pidennettiin. Samanaikaisesti sen alku siirrettiin syyskuun kolmannelle viikolle, johon usein osuvat loppuvan kesän viimeiset kauniit ja aurinkoisen lämpimät päivät. Oktoberfest alkaa aina syyskuun 15. päivän jälkeisenä lauantaina, ja ainoastaan viimeisen Wiesn-viikonlopun tulee osua lokakuulle. Vuodesta 2000 lähtien juhla voi vielä – Saksojen yhtenäisyyden päivän, 3.10. ansiosta – jatkua lokakuun ensimmäiseen maanantaihin tai tiistaihin, jos jompi kumpi lokakuu ensimmäisistä kahdesta päivästä on sunnuntai.

 

Hevoskisasta kansanjuhlaksi: Oktoberfestin vaiheet 1800-luvun aikana

Vielä ensimmäisinä vuosikymmeninään Oktoberfest oli lähempänä urheilutapahtumaa kuin sitä kansanjuhlaa, jollaisena se tänään tunnetaan. Paitsi laukkakilpailuista kruununprinssi Ludwig oli erittäin kiinnostunut kaikesta, jolla oli jotain tekemistä antiikin Kreikan kanssa, ja sen vuoksi myös alkuvuosien Oktoberfest sai vaikutteita Antiikin olympialaiskilpailuista. Ja niin Münchenissä 1800-luvun alkuvuosikymmeninä järjestetty urheilujuhla toimikin osaltaan esikuvana vuodesta 1898 järjestetyille moderneille olympialaisille.

Oktoberfestin kasvaessa vuosien vieriessä myös sen luonne muuttui lähemmäksi kansanjuhlaa. Laukkakisaradan sijaan tuli erilaisia kiertäviä huvilaitteita ja esiintyjiä, joiden pitämillä kojuilla myös vähemmän varakkaat müncheniläiset saattoivat päästä kolikoistaan eroon. Theresienwieselle rakennettin vuosittain keilaratoja, keinu- ja kiipeilylaitteita sekä arpajaiskojuja, ja jo vuonna 1818 juhlakentälle saapui ensimmäinen karuselli. Münchenin kaupungin otettua vuodesta 1819 lähtien vastuun juhlan järjestämisestä päätettiin myös Oktoberfestin järjestämisestä vuosittain. Seuraavina vuosikymmeninä juhla peruuntuikin ainoastaan muutamia kertoja. Vuonna 1813 Napoleonin sotien aiheuttaman sekasorron vuoksi Oktoberfest oli jäänyt järjestämättä, ja myös vuosien 1866 ja 1870 juhlattomat vuodet olivat sotien syytä: Preussin ja Itävallan sekä Saksalaisvaltioiden ja Ranskan välillä käydyt selkkaukset olivat vuosisadan lopulla syynä juhlattomiin vuosiin. Lisäksi Münchenissä riehunut koleraepidemia esti vuosina 1854 ja 1873 Oktoberfestin järjestämisen.

Silti vasta 1800-luvun lopulla Oktoberfest muodostui sentyyppiseksi kansanjuhlaksi, jollaisena se nykyään tunnetaan. Tähän vaikutti ennen muuta Münchenin kaupungihallituksen vuonna 1880 myöntämä oluenmyyntilupa. Seuraavina vuosina juhlakentälle tuli myös ensimmäinen kanangrillausvaunu. Myös ajan kuluessa Oktoberfestin symboliksi muodostuneen Bavaria-patsaan pystyttäminen vuonna 1850 sekä historiallisten sankarien kammion rakentaminen patsaan juurelle olivat muokkaamassa kansajuhlan ulkoisia puitteita niiksi, joista se tänään tunnetaan.

Myös erilaisten teknisten uudistusten myötä juhlan luonne muuttui: 1880-luvulla silloiset yli 400 juhlatelttaa ja huvilaitetta voitiin valaista sähkövaloin. Myös olutkojut kasvattivat kokoaan suuriksi teltoiksi – tai oikeastaan oluthalleiksi, joissa tilaa ei ollut ainoastaan lukuisille juhlavieraille vaan myös vieraita viihdyttäville musiikkiyhtyeille. Ja mitä suuremmaksi Oktoberfest-juhla paisui, sitä useampi esiintyjä ja huvilaitteen omistaja halusi olla mukana tarjoamassa juhlavieraille uusia huvittelumahdollisuuksia.


1900-luku: pyöreitä vuosijuhlia, katkoksia ja uusi alku

1900-luku toi mukanaan aluksi Oktoberfestin satavuotisjuhlan, jota juhlittiin vuonna 1910 senaikaisen mittapuun mukaan käsittämättömän 12.000 hehtolitran voimalla. Nykypäivän olutmääriin verrattuna satakunta vuotta sitten saavutettu tulos toki jää varjoon – nykyään Oktoberfest-vieraat kuluttavat vuosittain reilusti yli kuusi miljoonaa litraa olutta eli yli viisinkertaisen määrän. Silti jo vuoden 1910 luvut kertovat, että juhla oli jo reilut sata vuotta sitten paisunut melkoisen suureksi kansanjuhlaksi. Myös Theresienwiesen oluthallit olivat jo vähintään nykyisen kokosia – jopa suurempiakin. Vuosisadan alun suurin "olutteltta", Bräurosl eli panimoruusunen, tarjosi istumapaikat jopa 12.000 janoiselle vieraalle. Nykypäivän suurimmassa, Hofbräu-panimon Oktoberfest-teltassa on kerrallaan tilaa "ainoastaan" 10.000 juhlavieraalle.

Muissa mittakaavoissa mitattuna uuden vuosisadan ensimmäinen puolisko toi mukanaan vain niukasta iloitsemisen aiheita. Ensimmäisen maailmansodan aikana, vuosina 1914-1918 Oktoberfestiä ei järjestetty lainkaan, ja myös 1920-luvun inflaatiovuodet verottivat juhlintaa. Vuonna 1923 järjestettiin ainoastaan pienimuotoinen syysjuhla, ja rahauudistuksen jälkeen vuonna 1924 kenelläkään ei ollut ylimäärästä rahaa juhlintaan, ja niin Oktoberfest jätettiin kokonaan pystyttämättä Theresienwieselle.

Kansallissosialistinen diktatuuri löysi myös Oktoberfestistä sopivan keinon paitsi korostaa Saksan kansan yhtenäisyyttä myös samalla rajata ulkopuolelle ne kansanosat, joilla tässä yhteisössä ei ollut sijaa. 125. Oktoberfest-vuoden mahtipontisissa juhlamenoissa vuonna 1935 esille nostettiin kansallissosialistinen luokaton yhteiskunta – ja samalla juutalaisilta kiellettiin osallistumasta tai edes työskentelemästä Oktoberfestissä. Vuonna 1938, Itävallan ”Anschlussin” eli Saksaan yhdistämisen sekä Tsekkoslovakian sudeettialueiden miehittämisen jälkeen, Oktoberfest nimettiin uudestaan "suursaksalaiseksi kansanjuhlaksi" – Tällainen uuden kaavan Oktoberfest tosin ehdittiin järjestä ainoastaan yhden kerran ennen kuin maailmanhistorian suurimman sotaherran annektiopolitiikka paisui Euroopan ja maailmanlaajuiseksi sodaksi. Suurelle juhlalle ei ollut tilausta myöskään toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina 1946-1948, silloin tyydyttiin vaatimattomaan syysjuhlaan. Yhteen laskettuna Oktoberfest on koko 200-vuotisen taipaleensa aikana jätetty sotien ja muiden koettelemusten vuoksi järjestämättä yhteensä 24 kertaa.

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Oktoberfestistä on muodostunut maailman laajuisesti suurin kansanjuhla. Ensimmäisen, vuonna 1810 järjestetyn laukkakilpailun kanssa nykypäivän Oktoberfestillä tosin ei juuri mitään yhteistä. Ainoastaan pyöreiden 150- ja 200-vuotisjuhlien kunniaksi Theresienwiesellä on nähty myös hevoskisat.

 

Paluu vanhoihin perinteisiin: Vuoden 2010 historiallinen Oide Wiesn

Vanhoja Oktoberfest-traditioita kunnioittaakseen juhlan järjestäjät päättivät rakentaa vuoden 2010 juhlakentän yhteyteen, erilliselle viiden hehtaarin alueelle historiallinen Oktoberfest-juhla, baijerin murteella Oide Wiesn eli vanhat juhlat. Historialliselle juhla-alueelle pystytettiin perinteisiä huvittelulaitteita ja -telttoja sekä muita vetonauloja kuten museo- ja kotieläinteltta sekä kilpapyöräkenttä ja kulttuuriteltta musiikki- ja kulttuuriohjelmineen. Münchenin kaupunginmuseo, Hellabrunnin eläintarha ja Baijerin maanviljelijäjärjestö sekä useat ohjelmantarjoajat ja kulttuurihenkilöt olivat mukana järjestämässä ohjelmaa. Ja, mikä tärkeintä, myös kaikki kuusi suurta müncheniläispanimoa, Augustiner, Hacker-Pschorr, Hofbräu, Löwenbräu, Paulaner ja Spaten puhalsivat yhteen hiileen. Nimenomaan historiallista juhlaa varten panimot kehittivät 1800-luvun reseptejä mukaillen yhteisen Märzen-tyyppisen juhlaoluen, jota myytiin ainoastaan historiallisen Oide Wiesn -alueen vierailijoille yhteisellä nimellä: "Münchner Bier".

Vuoden 2010 historiallinen Oide Wiesn oli valtava menestys, ja niinpä Oktoberfest-juhlan järjestäjä, Münchenin kaupunginhallitus päätti, että perinteinen juhla-alue vastedes toteutettaisiin vuosittain. Ensimmäinen Oide Wiesn  houkuttelikin paikalle puolisen miljoonaa vierailijaa – lähes kaksi kertaa enemmän kuin odotettiin. Väentungoksen vuoksi koko historiallinen juhla-alue oli aika ajoin pakko sulkea; ”normaalilla” Oktoberfest-alueella näin tapahtuu ainoastaan yksittäisille teltoille. Ainoastaan 2010 toteutettua laukkakilpailua ei tulevaisuudessa aiota enää järjestää. Neljän vuoden välein samanaikaisesti Oktoberfestin kanssa järjestettävä Baijerin maatalousnäyttely vaatii Oide Wiesn -alueen käyttöönsä, joten silloin historiallinen Oktoberfest jää tilanahtauden vuoksi rakentamatta. Myös historiallinen Oide Wiesn elää ja muuttuu: Vuosittain toteutettavista muutoksista ja uudistuksista päätetään huhtikuussa kaupunginneuvoston kokouksessa ja niihin pääsee tutustumaan syyskuun 15. päivän jälkeisenä lauantaina, kun Oide Wiesn avaa porttinsa.


"Moderni" Oktoberfest houkuttelee miljoonia juhlavieraita kaikkialta maailmasta

Historiallisesta Oide Wiesn -juhlasta huolimatta myös "suuri" Oktoberfest toki toteutettiin kuten aikaisempinakin vuosina. Theresienwiesen valtavalla kentällä järjestetty Oktoberfest onkin jo pelkästään alueen mittojen ja kävijämäärien mukaan tarkasteltuna se varsinainen suuri Oktoberfest. Kokonaisuudessaan Theresienwiese on noin 42 hehtaarin kokoinen, näistä ainoastaan viisi on varattu historiallista perinnejuhlaa varten. Myös Theresienwiesen juhlakentän olutteltat, esitykset ja huvittelulaitteet houkuttavat joka vuosi vähintään kuutta miljoonaa juhlijaa syömään, juomaan ja tuhlailemaan. Tämä on noin kaksitoistakertainen luku Oide Wiesn -alueen kävijämääriin verrattuna. Viime vuosikymmeninä Müncheniin saapuu Oktoberfest-viikkojen aikaan yhä enemmän kansainvälisiä juhlijoita, jotka haluavat nähdä maailman suurimman kansanjuhlan. Suurimmat Oktoberfest-turistien ryhmät saapuvat Australiasta, Italiasta, Japanista ja USA:sta.

Kaikesta näkee, ettei ainoastaan historiallinen Oiden Wiesn vaan myös ”normaali” Oktoberfest on hyvin vanha kansanjuhla. Reiluun kahteen Wiesn-viikkoon liittyy paljon sellaisia ohjelmanumeroita, joilla on jopa yli satavuotiset perinteet. Oktoberfest alkaa 15. syyskuuta jälkeisenä lauantaina juhlatelttojen pitäjien ja panimoiden marssilla, värikkäiden, kukin ja nauhoin koristeltujen hevosvaunujen ja panimovankkurien juhlallisella kulkueella, joka saapuu kaupungin halki panimoiden olutkellareista Theresienwieselle. Tasan kello kaksitoista, kulkueiden saavuttua juhlakentälle, Münchenin ylipormestari laskee ensimmäisen Maß-tuopin Schottenhamel-perheelle kuuluvassa Spaten-panimon juhlateltassa ja avaa juhlan. Seuraavana päivänä, ensimmäisenä Wiesn-sunnuntaina, on sitten kansallispuku- ja metsästysseurojen juhlakulkueen vuoro esitellä Oktoberfest-vieraille upeita asujaan.

Useiden – historiallisten ja modernien – huvilaitteiden ja esitystelttojen ohella Oktoberfest-vierailija voi valita 14 ison ja 15 pienemmän juhlateltan välillä. Perinteisesti Theresienwieselle saa pystyttää ainoastaan müncheniläispanimoiden oluttelttoja, joten Oktoberfestin aikaan valittavana on Augustiner-, Hacker-Pschorr-, Hofbräu-, Löwenbräu-, Paulaner- ja Spaten-panimoiden telttojen välillä. Oluttelttaa pitävä ravintoloitsija ansaitsee relun kahden Oktoberfest-viikon aikana sievoisen summan, ja sen vuoksi ammattinimike Wiesnwirt eli Oktoberfest-teltan omistaja on hyvinkin yksi kannattavimmista müncheniläis-ammateista. Ja niinpä useat juhlateltat säilyvätkin sukupolvesta toiseen saman ravintoloitsijasuvun hallussa.

Oluen ja baijerilaisten erikoisuuksien lisäksi jokaisessa teltassa – kokonsa puolesta voi puhua pikemminkin oluthalleista – myös puhallinorkesteri houkuttaa vieraita kilistelemään keskenään ja keinumaan musiikin tahdissa sekä illan pimentyessä myös tanssimaan pöydillä. Viime vuosina juhlijoiden määrä on kasvanut siinä määrin, että useat teltat on aika ajoin ollut turvallisuussyistä jopa pakko sulkea.

Kaikenkaikkiaan Oktoberfestiä voi verrata valtavan kokoiseen yritykseen. Jo kuukausia ennen kuin Münchenin ylipormestari ensimmäisenä Wiesn-lauantaina iskee oluthanan ensimmäisen tynnyrin kylkeen aloitetaan oluttelttojen ja huvittelulaitteiden rakentaminen Theresienwieselle. Vuosittain yli 10.000 henkilöä työskentelee Oktoberfestillä, ja yli 1500 tarjoilijaa kuljettaa olutteltoissa juomia ja ruokia asiakkaille. Joka vuosi reilun kahden Oktoberfest-viikon aikana kulutetaan keskimäärin kuusi miljoonaa litraa olutta ja syödään 500.000 grillikanaa sekä 25 tonnia loimutettua kalaa – useimmiten makrillia tai taimenta. Oktoberfest-viikkojen liikevaihto lähentelee kokonaisuudessaan jopa puolta miljardia euroa, jos otetaan huomioon kaikki se raha, joka sekä olutteltoissa että niiden ulkopuolella vaihtaa omistajaa.

 

Maailman suurimpaan kansanjuhlaan toki liittyy myös ikäviä muistoja ja varjopuolia. Oktoberfestin traagisin muisto liittyy 26. syyskuuta 1980 juhlakentän pääsisäänkäynnin läheisyydessä räjähtänyt pommi, joka vaati 13 kuolonuhria ja vahingoitti yli 200 juhlavierasta. Vaikka tämä pommiattentaatti onkin jäänyt tähän mennessä ainoaksi, on pelko vastaavanlaisen väkivallanteon uusiutumisesta vuosi vuodelta yksi juhlanjärjestäjien suurimmista huolenaiheista. Oktoberfest-tungoksessa tapahtuvaan terrori-iskuun verrattuna juhlinnan muut negatiiviset lieveilmiöt vaikuttavat selvästi harmittomammilta. Tästä huolimatta juuri viime vuosina ylettömästä alkoholin käytöstä on tullut todellinen ongelma myös Theresienwiesellä. Tämän vuoksi juhlinnalle kehiteltiin kymmenisen vuotta sitten uudenlainen motto, rauhalliset kemut eli Ruhige Wiesn. Ennen muuta juhlatelttojen tunnelmaa on pyritty rauhoittamaan soittamalla päiväaikaan perinteisempää musiikkia ja "säästämällä" iskelmät ja tanssimusiikin iltaan. Näin toivotaan, että myös vanhemman ikäluokat ja lasten kanssa Oktoberfest-alueelle saapuvat perheet pääsisivät nauttimaan aidosta Wiesn-tunnelmasta.

 

 

Vuosittain Theresienwieselle saapuvia reilua kuutta miljoonaa Wiesn-vierailijaa varten müncheniläispanimot valmistavat erityistä Oktoberfest-olutta. Kuten esikuvansa, perinteisesti kesäkuukausia varten valmistettu Märzen-olut myös Oktoberfest-olut on kantavierreprosentiltaan vahvempaa kuin tavallinen täysolut. Oktoberfest-oluen kantavierteen tulee olla vähintän 13,5%, ja niin myös sen alkoholipitoisuus on junkin verran tavallista täysolutta korkeampi, yleensä noin 6%.