Baijerilaiset Biergartenit eli olutpuistot tunnetaan valtavista tuuheaoksaisista hevoskastanjoistaan, jotka tarjoavat ihanan vilpoisan varjon kuumina kesäpäivinä ja -iltoina. Asiakkailleen olutkellarit tarjoavat paitsi vilpoisan varjon myös kylmää juotavaa, ja kuten jo Biergarten-kulttuurin alkuaikoina parisen sataa vuotta sitten, voi jokainen vielä nykyään tuoda oman piknikin mukanaan – ainoastaan olut ja muut juomat tulee ostaa ravintolanpitäjältä.

Ensimmäiset Biergartenit syntyivät 1800-luvun alkupuoliskolla Münchenissä, kun panimot saivat vuonna 1812 kuninkaallisella asetuksella luvan myydä tuotteitaan suoraan olutkellarista. Olutkellareille ei kuitenkaan myönnetty ravintoloitsijaoikeuksia, ja tämän vuoksi asiakkailla oli lupa tuoda omat eväät mukanaan, kun he istuivat nauttimaan kesäisestä säästä ja raikkaasta oluesta kastanjan varjossa. Nykyään tämä erikoisoikeus on yhä voimassa isoissa panimoiden omissa ja usein yhä olutkellarin yhteydessä sijaitsevissa Biergarteneissa – ravintola- ja itsepalvelualue on tällöin erikseen merkitty. Näiden ”aitojen” Biergartenien lisäksi Münchenissä ja kaikkialla Baijerissa – sekä myös useissa muissa kaupungeissa – on lukuisia kauniita puistomaisia puistoravintoloita. Nämä kuitenkin useimmiten eroavat oikeista Biergarteneista juuri siinä, että asiakkaiden tulee ostaa paitsi juomat myös kaikki syötävät ravintolasta. Piknik-kulttuuri siis kuuluu tänään ainoastaan "aitoihin" müncheniläis-Biergarteneihin.

Lue lisää aiheesta Biergarten-kulttuuria vuosisatojen ajan