Vaaleaa ja tummaa Export- tai Lager-olutta

Vielä 1800-luvun loppuun asti kaikki pohjahiivamenetelmällä valmistetut täys- ja myös matala-alkoholisemmat oluet tunnettiin nimellä Lager. Erotukseksi pintahiivaoluista nimi piti ennen muuta sisällään kaikkien pohjahiivaoluiden valmistukseen liittyvän pitkän jälkikypsytyksen ja -varastoinnin (Lager, saks. varasto). Iso-Britanniassa nimitystä lager-olut käytetään vielä nykyäänkin juuri tässä merkityksessä. Saksassa sitä vastoin erotetaan toisistaan Pilsner-tyyppiset, vahvasti humaloidut Pilsit ja miedommat, vähemmän voimakkaasti humalankatkeroiset ja siten makeahkot Lager-tyyppiset oluet. Lager-oluisiin kuuluu siis tämän määritelmän mukaan Pilsejä lukuunottamatta kaikki pohjahiivamenetelmällä valmistetut tummat ja vaaleat oluet. Täysoluisiin lasketaan kaikki oluet, joiden kantavierreprosentti on vähintään 11% – alkoholipitoisuus vaihtelee 4,6% ja 5,6% välillä.

Kuten Pils-tyyppisistä oluita tai vehnäoluita myös Lager-oluita valmistetaan myös alkoholittomina tai matala-alkoholisina – oluen hyvän maun useinkaan yhtään kärsimättä. Myös olutjuomasekoitusten tekemiseen Lager-oluet soveltuvat mainiosti: olut-sitruunamehujuoma tunnetaan nimellä Radler eli polkupyöräilijä ja se soveltuu kuuman kesäpäivän janojuomaksi Biergartenissa siinä missä velipuolensa, vehnäoluen ja sittiksen yhdistelmä Russ eli venäläinen.

Fillarioluen nimen alkuperä on helppo arvata – autolla liikkuvan onkin ehdottomasti parempi pysyä alkoholittomissa oluissa – mutta nimi Russ vaatinee vähän selvitystä. Tämän "venäläisen" nimi juontaa juurensa ensimmäisen maailmansodan loppuvuosille. Tällöin venäläiset kommunistit tapasivat lokakuun 1917 suuren vallankumouksen innoittamia aatetovereitaan myös müncheniläisissä oluttuvissa. Sota-ajan olutpulan vuoksi ravintolanpitäjien oli pakko keksiä erilaisia keinoja saada juoma riittämään. Yksi hyvä keino oli jatkaa olutta joko vedellä tai limonadilla – ja legendan mukaan juuri jälkimmäinen maistui neuvostojen Venäjältä Keski-Eurooppaan saapuneille maailmanparantajille erinomaisesti.

Lue tästä lisää aiheesta Export, Lager, Kellerbier - Mistä nämä nimet juontavat juurensa?

 .
Lager-olut tarjoillaan yleensä puolen litran laseista, mutta lähes kaikissa ravintoloissa ja oluthuoneissa tarjolla on myös 0,25 tai 0,3 litran pienempi lasi. Biergarteneissa lasin koko on perinteisesti kokonainen litra, Maß eli ”mitta”. Tyypillinen olutlasi on joko tukeva, melko suorareunainen lasinen tai keraaminen tuoppi. Hyvin suosittu on myös jo vuodesta 1954 lähtien markkinoilla ollut korvaton lasi, joka on keskeltä hieman pyöreämpi ja kapenee taas ylöspäin (kuvassa yllä).
Tästä lasimallista käytetään suunnittelijansa Willy Steienmeierin kunniaksi nimeä Willibecher eli Willi-muki. Oli Lager-lasi sitten millainen tahansa, sen kyljessä komeilee lähes aina panimon vaakuna tai logo.