Oluella on useita värisävyjä
Määritellessään mallaslaatujen oikeaa sekoitussuhdetta – ja siten myös valmiin oluen väriä ja intesiteettiä – panimo- ja mallasmestari käyttävät erilaisia teknisiä apuvälineitä.
Yksinkertaisin väri-indikaattori on nk. kolorimetri, jonka avulla väri mitataan mäskätystä olutmaltaasta, eli kuivatetusta ja rouhitusta maltaasta, johon on lisätty vettä vertaamalla väriä valmiiseen väriskaalaan.
Monimutkaisempi mutta samalla tarkempi metodi on värin mittaaminen fotometrin tai spektraalifotometrin avulla.
Tätä metodia varten mäskätty olutmallasotos laimennetaan ja suodatetaan ja sen jälkeen väriarvo mitataan käyttämällä hyväksi tietynmittaista valoaaltoa.
Näin valmiin oluen väri saadaan selvitettyä tarkasti jo ennen käymisprosessin käynnistämistä.
Toki käymisprosessi itsessäänkin aina vaikuttaa oluen lopulliseen väriin, sillä käydessään oluen väri vaalenee.
Maltaan lisäksi myös oluen valmistuksessa käytetyllä vedellä on vaikutus paitsi oluen maun myös sen värin muodostumisessa. Oluttyypistä riippuen veden kovuudella ja myös sen kivennäis- ja hivenainepitoisuudella on ratkaiseva vaikutus siihen, millaista olutta saadaan. Karbonaattipitoinen vesi sopii paremmin tummien oluiden valmistukseen, vaaleiden oluiden valmistukseen puolestaan sopii paremmin pehmeä, vähäkarbonaattinen vesi.